Paljain jaloin V

Ei ole aivan merkityksetöntä se, Kortteisen ainekirjoituksen syntysija on nimenomaan maan parhaaksi nimetty opinahjo, Suomalainen Yhteiskoulu. Tosiseikkaa ei tuoda julki faksimilen yhteydessä, mutta se käy ilmi muualta.

Teoksen keskivaiheilla (ss. 228-232) Kortteinen kirjoittaa pitkän vuodatuksen turhauttavista koulukokemuksistaan. Erityisen lannistavana hän koki äidinkielen opettajansa (joka mainitaan myöhemmin myös nimeltä). Ajatuksenjuoksu on liian pitkä tähän kokonaan siteerattavaksi, mutta ydinkohta on tämä:

”Minun lukion äidinkielen opettajani Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa ohitti minut kokonaan ja käski minun olla nuori ja vihainen jossain muualla, kun kyseenalaistin tunnilla koko äidinkielen ylioppilaskokeiden mielekkyyden ja arvostelin sitä juuri edellä mainitusta ihmiskloonauksesta. Sama opettaja arvosteli erään Vuorisaarnaa käsittelevän esseeni (jota henkilökohtaisesti pidin täysin häkellyttävänä ikäiseni kirjoittamaksi) pistein 25/60 ja kirjoitti perään vain: ”Esseessi on liian kaunokirjallisesti pohtiva, ettei se täytä tehtävänantoa”, vaikka myöhemmin hän myönsi minulle suoraan, ettei hänellä ollut ”resursseja ymmärtää, mitä minä kirjoitin”. Toisin sanoen, että hän oli liian tyhmä ymmärtääkseen oppilastaan ja siitä huolimatta näytteli pätevää opettajaa ja ampui Nils Holgerssonin alas, koska se pelotti kolossaan vikisevää Hilda hiirulaista.”

Kortteinen jatkaa: ”Saman opettajan tunnilla käytiin keskustelu juuri edellisenä päivänä tapahtuneista Jokelan koulusurmista ja en ollut tunnille saapuessani nukkunut yli viikkoon ja olin aivan vitun sekaisin, miltei psykoosin partaalla, enkä muista niistä ajoista suunnilleen mitään, korkeintaan fragmentteja ja vainoharhaisenkuumeisia raskolnikovinhourailuja. En ollut saanut rauhaa luovuuteni väkivaltaisen mitätöinnin vuoksi, jonka valta-asemassa oleva aikuinen oli epäpätevällä opetuksellaan osakseni saattanut. Samalla opettajalla oli myös tapana suosia kilttejä tyttöjä, jotka myötäilivät ja halusivat vain miellyttää opettajaansa, ja taas nöyryyttää tunnilla huonosti käyttäytyviä poikia, joihin hänellä ei ollut mitään valtaa ja jotka olisivat mielummin juosseetkin ulkona auringonpaisteessa ja pokailleet kuumia tyttöjä, kuin kuunnelleet sitä wraakuntaa. Koska luova energia on pohjimmiltaan seksuaalista, on nuoren pojan luovuuden mitätöiminen verrattavissa hänen raiskaamiseensa. Siltä se minusta ainakin tuntui.”

Ja sitten ollaan ytimessä: ”Koin koko henkilökohtaisen kunniani loukatuksi tuon pystyynkuivahtaneen hanhen toimesta, joka kutsui itseään vielä minun äidinkielenopettajakseni. Pikemminkin sana koulumurhaaja tulee mieleen. Haluankin nyt sanoa sekä omalle äidinkielenopettajalleni, Sinikka Herajärvelle, että kaikille muille yhä pätevää opettajaa näytteleville hapannaamoille, jotka käyttävät väärin valta-asemaansa ja turmelevat viattomia nuoria ja tuhoavat heidän luovuutensa ja ainutlaatuisen lahjakkuutensa ja herkkyytensä ja vapaan tahtonsa ja elämänilonsa ja tappavat heitä tylsyyteen, että te voitte lakata näyttelemästä päteviä opettajia ja mennä itsellenne sopivampiin töihin vaikka Keravan vesijohtolaitoksen kirjanpitopuolelle. Jokainen opettaja, jolle on tärkeämpää toteuttaa Suunnitelmaa kuin kehittää luovia, itsenäisesti ajattelevia ja onnellisia ihmisiä, on nuorison turmelija minun mielestäni. Teillä ei ole valtaa, joten lakatkaa näyttelemästä ikään kuin teillä sitä olisi.”

Toistan vielä avainvirkkeen: ”Koin koko henkilökohtaisen kunniani loukatuksi tuon pystyynkuivahtaneen hanhen toimesta, joka kutsui itseään vielä minun äidinkielenopettajakseni.”

Kortteisen tunne loukatuksi tulemisesta ei ole yksinäinen ilmiö. Kuinka ollakaan, yhteiskuntatieteilijä (ja keskustavaikuttaja) Risto Volanen kirjoittaa juuri ilmestyneessä Kanavan numerossa (7/2010): ”Joskus voi yhden ihmisen kertomus olla välähdys yleisinhimillistä ja valaista koko aikakautta.” Volasen esimerkki on Hannu Salama ja hänen uusi romaaninsa Sydän paikallaan, jossa itsensä loukatuksi kokeva kirjailija purkaa jälleen kerran omaa vihaansa väärinymmärtäjiä, väärinajattelijoita ja muita tekopyhiä kohtaan. Vihan kohteet voivat kulkea eri nimillä, mutta eetos josta molempien kirjailijantyö lähtee, on hämmästyttävällä tavalla sama. Molemmilla loukatuksi tulleilla on kosto mielessä.

Disclaimer: Myös tämän kirjoittaja on SYK:n kasvatti, tosin aivan eri vuosikymmeniltä. Kun toin asian Kortteisen tietoon, lohdutin häntä muistutuksella, että koulusta on kirjoittanut ylioppilaaksi myös sellainen yhteiskuntakriitikko kuin Tuomari Nurmio, ”köyhien ystäväksi” julistautunut.

Edit: Niin, ja totta kai myös koko luomakunnan puolesta loukkaantunut vihakimppu Pentti Linkola.