Sunday, September 25, 2011

Saturday, April 9, 2011


on runo

Pentti Saarikoski: Tähän lopetan runojen kirjoittamisen

Wednesday, April 6, 2011


sPeech mOve 'em jUst as oNe saiD

John Cage: Writing Through The Cantos

Tuesday, April 5, 2011


pystysuorat kivun jäljet

Marianna Kurtto: Auringon koko voimalla

Monday, April 4, 2011

Sunday, April 3, 2011

Saturday, April 2, 2011


"Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnu/isteta"

Mari Koski: Sch

Friday, April 1, 2011

Tuesday, February 8, 2011

Sotajuttu

Satunnainen tuttavuus kertasi talvisodassa taistelleen isänsä moneen kertaan toistaman tarinan. Kertojan mukaan isän kanssa samassa yksikössä palveli muuan nuorukainen, jonka rintamatoverit ristivät Iltatähdeksi. Lempinimensä tämä oli saanut kerrottuaan, että häntä siittäessään isä oli ollut jo varsin iäkäs, reilusti päälle kuudenkymmenen. Ukon 85-vuotispäiviä oli vietetty vain runsas kuukausi ennen sodan syttymistä, ja noissa juhlissa päivänsankari oli innostunut muistelemaan nuoruutensa aikoja. Kotoaan hän lähti tuskin viisitoista täytettyään ja kulkija luonnoltaan kun oli, päätyi ennen pitkää merille. Lähtönsä päivän ukko muisti tarkasti: kylmä ja pimeä joulukuun alun aamu, vain muutama vuorokausi kirjailija Stenvallin kuolemasta. 

Viitisen vuotta maailman meriä käytyään ukko päätyi Kööpenhaminaan, ja uutta pestiä odotellessa oli aikaa istuskella Nyhavnin kapakoissa. Eräänä iltana kuppilan nurkassa kyhjötti synkkä ja resuinen, kenkänsä puhki kävellyt vaitonainen mies, joka paljastui ranskalaiseksi. Merillä ukkoon oli tarttunut sen verran kielitaitoa, että vieraan kanssa tultiin jotenkuten juttuun. Ranskalainen kertoi kuljeksineensa ympäri maita, pääasiassa jalan, ja olevansa matkalla Ruotsiin. Jutustellessa kävi ilmi, että miehet olivat täsmälleen saman ikäisiä, ja molempien syntymäpäivä kirjoitettiin 20. päivä lokakuuta 1854. Tämä merkillinen yhteensattuma lienee syy siihen, että ukko muisti keskustelukumppaninsa nimen vielä yli kuusi vuosikymmentä myöhemmin, vaikkei ollut tavannut häntä sen koommin. Kun ikätoverit paiskasivat kättä Nyhavnin savuisessa satamakuppilassa, ranskalainen sanoi: ”Rimbaud, Arthur.”

Monday, February 7, 2011

Ehdotus suomennokseksi

iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII
iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii

IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII
iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII

iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII
iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii


from Dada Lama: to the memory of Hugo Ball by bpNichol

Sunday, January 23, 2011

Sääpäiväkirja, tammikuu 2008

Vuonna 2008 pidin päiväkirjaa säästä. Kirjoitin joka päivä muutaman sanan sateesta, päivänpaisteesta ja vuodenkierrosta yleensä. Tuolloin tuntui siltä, etteivät merkintäni olleet riittävän "merkittäviä" julkaistavaksi; nyt kun vilkaisin niitä uudelleen, tulin toisiin aatoksiin. Ainakin nykyinen talvemme on erilainen. Kuten päiväkirjasta huomaa, kolme vuotta sitten tammikuussa tuli harva se päivä vettä ja ensimmäinen kunnon lumikin satoi vasta loppiaisen tienoilla. Niin tai näin, seuraavassa merkintäni tammikuulta 2008.


Tiistai, tammikuu 1

Märkiä puita. Pilvinen taivas sinisen sävyissä. Naakkoja tuulten viskeltävänä.

Munkkiniemi, Etelä-Haaga


Keskiviikko, tammikuu 2

Yksinäinen talitiainen piipittää yön pimeydessä. Sitten se yhtäkkiä lopettaa.

Etelä-Haaga


Torstai, tammikuu 3

Kylmä, tuulinen aamu. Jäätä maassa. Matalalla roikkuva, ohut tummanharmaa pilvikerros kiitää taivaan poikki.

Etelä-Haaga


Perjantai, tammikuu 4

Hirveän kylmä, selkeä ja kirkas päivä. Tuuli, joka käy suoraan ytimiin. Ei vieläkään lunta, mutta hetken ajan keskipäivällä aurinko paistaa matalalla suoraan silmiin.

Etelä-Haaga, Pasila, Keskusta


Lauantai, tammikuu 5

Toisinto eilisestä, ainoastaan tuuli on hieman tyyntynyt.

Etelä-Haaga, Keskusta


Sunnuntai, tammikuu 6

Iltapäivällä kirkas pakkaspäivä yhtäkkiä taittuu ja paljas maisema peittyy usvaan ja ilma on täynnä ohutta lunta.

Etelä-Haaga, Kela, Siuntio


Maanantai, tammikuu 7

Satoi ensimmäisen kunnon lumen, puolen kymmentä senttiä. Sen pystyi aistimaan, sillä kaikki äänet kuulostivat vaimennetuilta.

Etelä-Haaga, Pasila, Munkkivuori


Tiistai, tammikuu 8

Yöllä satoi muutaman sentin lisää lunta.

Etelä-Haaga, Pasila


Keskiviikko, tammikuu 9

Heti ulos astuttuani panin merkille neljä asiaa: Yöllä on satanut lisää lunta, talitiaiset säksättävät villeinä, lämpötila on noussut nollaan ja pilvipeitteestä huolimatta ilmassa on paljon enemmän valoa.

Etelä-Haaga, Pasila, Keskusta


Torstai, tammikuu 10

Märkää, pimeää, tuulista.

Etelä-Haaga, Pasila


Perjantai, tammikuu 11

Yhä vain märkää, pimeää, tuulista.

Etelä-Haaga, Pasila


Lauantai, tammikuu 12

Maan ja meren yllä läpitunkematon sumu, näkyvyys kaksi-kolmesataa metriä. Puut eivät hämmennyksissään tiedä, kallistuako syksyn vai kevään suuntaan. Ei värejä. Hiljaista, vähän elollisia olentoja liikkeellä: kaksi oravaa, muutamia tyypillisiä talvilintuja: heinäsorsia, puluja, variksia, naakkoja, varpusia, talitiaisia, sinitiaisia, yksi harakka, yksi harmaalokki, yksi viimekesäinen kyhmyjoutsen.

Etelä-Haaga, Seurasaari, Tapiola, Espoo


Sunnuntai, tammikuu 13

Sumu tiessään, lumi sulanut. Satelee. Puut heiluvat tuulessa.

Etelä-Haaga, Munkkiniemi


Maanatai, tammikuu 14

Jälleen uusi musta, valoton päivä. Illalla, töistä kotiin palatessa, taivaalla hohtaa kuun sirppi. Repalaisten pilvien väleissä muutama tähti

Etelä-Haaga, Pasila


Tiistai, tammikuu 15

Sataa vuorotellen vettä ja räntää.

Etelä-Haaga, Pasila, Munkkivuori


Keskiviikko, tammikuu 16

Pimeää mutta kuivempaa kuin eilen. Melkein lämmintä.

Etelä-Haaga, Pasila, Keskusta, Munkkivuori


Torstai, tammikuu 17

Kevyttä utua katulyhtyjen ympärillä. Pimeä jatkuu, kuin joku olisi kastanut maapallon pullolliseen mustetta.

Etelä-Haaga, Pasila, Munkkivuori


Perjantai, tammikuu 18

Talitiainen piipittää yön pimeydessä. Heti perään toinen vastaa sille jostain kauempaa.

Etelä-Haaga, Pasila


Lauantai, tammikuu 19

Sataa vettä ja räntää koko päivän. Välillä tuulee myrskyn lailla.

Etelä-Haaga, Tapiola, Espoo


Sunnuntai, tammikuu 20

Myrskyistä tuulta, tihkua. Rannoilla lyhyttä, korkeaa aallokkoa. Puolen päivän jälkeen muutama hetki kovaa, tammikuista auringonvaloa.

Etelä-Haaga, Seurasaari, Munkkiniemi, Leppävaara


Maanantai, tammikuu 21

Tuuli on laantunut, mutta lisää sadetta. Keskipäivällä pilvipeitteen lävitse siivilöityy valo, joka saa värit hohtamaan kylläisinä.

Etelä-Haaga, Pasila, Maunula, Kruununhaka, Munkkiivuori


Tiistai, tammikuu 22

Aamulla odottaa yllätys: maa on sentin paksuudelta kuivan lumen peitossa.

Etelä-Haaga, Pasila


Keskiviikko, tammikuu 23

Pilvinen mutta kuiva pakkaspäivä. Iltapäivällä vähän ennen auringonlaskua läntiseen horisonttiin repeää vaaleanturkoosi ja punerva kaistale kuin toisesta maailmasta tulevaa valoa.

Etelä-Haaga, Pasila, Keskusta


Torstai, tammikuu 24

Luvattu myrsky pyyhkäisi myös Helsingin yli. Iltapäivällä ilma oli sakeanaan vaakasuoraan satavaa märkää lunta.

Etelä-Haaga, Pasila, Munkkivuori


Perjantai, tammikuu 25

Iltapäivällä taivas on hetken ajan pilvetön ja kauniin vaalean sininen.

Etelä-Haaga, Pasila


Lauantai, tammikuu 26

Jäistä lunta,
märkiä lehtiä.

Askelet,
ritinää muistista.

Tiaiset valosta:
tii-ty, tii-ty. tii-ty, tii-ty.

Tänään meille
sinitaivas.

Pilvet, miten
ja minne tahtovat.

Yllä sotkain,
koskeloin.

Etelä-Haaga, Munkkiniemi, Munkkivuori, Tapiola


Sunnuntai, tammikuu 27

Kirpeä ja kirkas talvipäivä, noin viisi pakkasastetta. Runsaasti valoa, joka tuntuu hyvältä heti silmien takana. Muutamia tiaisia lukuun ottamatta, ei lainkaan lintuja.

Etelä-Haaga, Munkkiniemi


Maanantai, tammikuu 28

Pakkaspäivä. Käveleminen hankalaa, koska joka askeleella pitää varoa liukastumista.

Etelä-Haaga, Pasila, Leppävaara, Lauttasaari, Munkkiniemi


Tiistai, tammikuu 29

Märkää ja tuulista.

Etelä-Haaga, Pasila


Keskiviikko, tammikuu 30

Iltapäivällä ilma on sakeanaan märkiä lumihiutaleita, jotka eivät näytä tietävän mihin laskeutua.

Etelä-Haaga, Pasila, Munkkivuori


Torstai, tammikuu 31

Aamulla tiaiset nauttivat joukolla valosta, illalla on jälleen pimeää. 

Etelä-Haaga, Pasila

Saturday, January 15, 2011

Isänmurha ja muita muistoja

Muistuipa mieleen ensimmäinen painettu maininta esikoisteoksestani Uno Boysta. Se julkaistiin Suomen Urheilulehdessä.

Tarkkaa ajankohtaa en tiedä, mutta muistikuvani mukaan juttu julkaistiin pian kirjan ilmestymisen jälkeen, syksyllä 1982. Lehden silloinen päätoimittaja, arvostettu urheilujournalisti ja sittemmin myös kirjailija Arto Teronen huomio kirjan palstallaan, mikä oli epätavallista, koska kyseessä oli vähäinen runoteos, jolla ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä urheilun kanssa. Kirjan nimi tosin viittasi ravihevoseen ja teoksen osastojakokin noudatti ravikilpailujen käsiohjelmaa, mutta urheilua sinänsä ei teoksessa käsitelty, eikä hevosurheilukaan kuulunut lehden aihepiiriin. Itse asiassa koko käsite ”hevosurheilu” taitaa olla myöhempää perua. Ravituloksetkin julkaistiin Helsingin Sanomissa kotimaan uutissivuilla.

Uno Boyn kansikuva on otettu urheilukilpailuissa käytettävällä maalikameralla, mutta sekään ei ollut syy käsitellä kirjaa Urheilulehden sivuilla. Syy löytyy teoksen ensimmäisen runon päätösriveistä: ”Minun on murhattava isäni, / jotta minun ei tarvitse haudata häntä.”

Kyse on tietysti klassisesta motiivista, jolla nuori tekijä arvatenkin selvitteli omaa isäsuhdettaan, mutta on siitä luettavissa myös tarve määrittää paikkansa ja aikomuksensa suhteessa kirjalliseen traditioon. On tehtävä jotain toisin, mutta hylkäämättä tyystin entistä. Jälkeenpäin ajatellen pyrin sekä miellyttämään ”vanhempiani” että kapinoimaan heitä vastaan. Teoksessa on jälkiä edellä käydystä, mutta myös selkeitä irtiottoja. Osa kirjan runoista voisi olla kirjoitettu aiemmilla vuosikymmenillä, osa on siirrettävissä suoraan tähän päivään.

Päätoimittaja Teronen luki alkusointuni kirjaimellisesti, biografiaani viitaten. Siteerattuaan esikoiskirjailijan isänmurhaan viittaavia sanoja hän kertoi lukijoilleen, että niiden kirjoittajan isä on tunnettu urheilujohtaja Yrjö Kokko, muistaakseni ilman loppukaneettia tai muuta viisastelua.

Kuinka ollakaan, viisitoistaminuuttiseni julkisuudessa – joka esikoiskirjailijalle toisinaan lankeaa – ei päättynyt tähän. Muutama päivä sitten tulin etsineeksi Uno Boyta sekä Antikan että Huuto.netin sivuilta. Jälkimmäinen tarjosi yllättävän osuman. Sivuilla oli huudettavissa naistenlehti Jaanan numero 46 vuodelta 1982. Sisällysluettelon mukaan lehti sisälsi mm. artikkelin ”Nuori menevä mies isänä”. Jutun haastateltavien luettelo on kieltämättä häkellyttävä: Mikko Alatalo, Matti Ahde, Lasse Viren, Risto Vuorinen, Jukka Niemi, Karri Kokko.

Niinpä niin, ja tässä sitä nyt ollaan, avantgardea edustamassa. Mutta ei siinäkään kaikki. Nuoresta esikoisrunoilijasta tehtiin tuona syksynä toinenkin haastattelu. Me Naiset oli lähettänyt asialle kaksi salskeaa toimittajakoululaista. Jutun kirjoitti muuan Jari Tervo. Kuvat nappasi Matti Rönkä. Oi niitäkin aikoja.

Sunday, January 9, 2011

Opposing the Unknown

"The newborn work will always be regarded as a monster, even by those who find experiment fascinating. There will be some curiosity, of course, some gestures of interest, always some provision for the future. And some praise; though what is sincere will always be addressed to the vestiges of the familiar, to all those bonds from which the new work has not yet broken free and which desperately seek to imprison it in the past."

Derek Beaulieu on A Future for the Novel (Parts 1 & 2)

Saturday, January 8, 2011


Ja naurussa suin he vaihtoivat helmensä pois Caravaggion silmien alla.