Isänmurha ja muita muistoja

Muistuipa mieleen ensimmäinen painettu maininta esikoisteoksestani Uno Boysta. Se julkaistiin Suomen Urheilulehdessä.

Tarkkaa ajankohtaa en tiedä, mutta muistikuvani mukaan juttu julkaistiin pian kirjan ilmestymisen jälkeen, syksyllä 1982. Lehden silloinen päätoimittaja, arvostettu urheilujournalisti ja sittemmin myös kirjailija Arto Teronen huomio kirjan palstallaan, mikä oli epätavallista, koska kyseessä oli vähäinen runoteos, jolla ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä urheilun kanssa. Kirjan nimi tosin viittasi ravihevoseen ja teoksen osastojakokin noudatti ravikilpailujen käsiohjelmaa, mutta urheilua sinänsä ei teoksessa käsitelty, eikä hevosurheilukaan kuulunut lehden aihepiiriin. Itse asiassa koko käsite ”hevosurheilu” taitaa olla myöhempää perua. Ravituloksetkin julkaistiin Helsingin Sanomissa kotimaan uutissivuilla.

Uno Boyn kansikuva on otettu urheilukilpailuissa käytettävällä maalikameralla, mutta sekään ei ollut syy käsitellä kirjaa Urheilulehden sivuilla. Syy löytyy teoksen ensimmäisen runon päätösriveistä: ”Minun on murhattava isäni, / jotta minun ei tarvitse haudata häntä.”

Kyse on tietysti klassisesta motiivista, jolla nuori tekijä arvatenkin selvitteli omaa isäsuhdettaan, mutta on siitä luettavissa myös tarve määrittää paikkansa ja aikomuksensa suhteessa kirjalliseen traditioon. On tehtävä jotain toisin, mutta hylkäämättä tyystin entistä. Jälkeenpäin ajatellen pyrin sekä miellyttämään ”vanhempiani” että kapinoimaan heitä vastaan. Teoksessa on jälkiä edellä käydystä, mutta myös selkeitä irtiottoja. Osa kirjan runoista voisi olla kirjoitettu aiemmilla vuosikymmenillä, osa on siirrettävissä suoraan tähän päivään.

Päätoimittaja Teronen luki alkusointuni kirjaimellisesti, biografiaani viitaten. Siteerattuaan esikoiskirjailijan isänmurhaan viittaavia sanoja hän kertoi lukijoilleen, että niiden kirjoittajan isä on tunnettu urheilujohtaja Yrjö Kokko, muistaakseni ilman loppukaneettia tai muuta viisastelua.

Kuinka ollakaan, viisitoistaminuuttiseni julkisuudessa – joka esikoiskirjailijalle toisinaan lankeaa – ei päättynyt tähän. Muutama päivä sitten tulin etsineeksi Uno Boyta sekä Antikan että Huuto.netin sivuilta. Jälkimmäinen tarjosi yllättävän osuman. Sivuilla oli huudettavissa naistenlehti Jaanan numero 46 vuodelta 1982. Sisällysluettelon mukaan lehti sisälsi mm. artikkelin ”Nuori menevä mies isänä”. Jutun haastateltavien luettelo on kieltämättä häkellyttävä: Mikko Alatalo, Matti Ahde, Lasse Viren, Risto Vuorinen, Jukka Niemi, Karri Kokko.

Niinpä niin, ja tässä sitä nyt ollaan, avantgardea edustamassa. Mutta ei siinäkään kaikki. Nuoresta esikoisrunoilijasta tehtiin tuona syksynä toinenkin haastattelu. Me Naiset oli lähettänyt asialle kaksi salskeaa toimittajakoululaista. Jutun kirjoitti muuan Jari Tervo. Kuvat nappasi Matti Rönkä. Oi niitäkin aikoja.