Runoilija osoittaa pitelemässään peilissä näkyvää viitteellistä kuuta sormella, jota hän ei ole ehtinyt heristää ympäristössään esiintyville yhteiskunnallisille epäkohdille tai kokeellisen nykyrunouden kommunikoimattomuudelle, koska on omistanut kaiken aikansa sielunsa pelastamiseen, runolliseen ajatteluun ja teksasilaisille rumpukompeille.
No comments:
Post a Comment