Epäilen, onko Goethelta mennyt koko runon kirjoittamiseen kymmentä minuuttia enempää. Sen tunnelma on vähitellen, lukemettomina kaihoa herättävinä iltoina, kypsynyt hänen sielussaan, ja hän on lopulta tuntenut tarvetta kiteyttää tunnelmansa pikkurunoksi. Runon on varsinaisesti luonut hänen alitajuntansa, vuosien kuluessa yhä selventäen ja väkevöittäen sen tunnelmaa, ja siksi hän on löytänyt sille sopivimmat sanat kuin itsestään.