Nenäpäivä

Muutama vuosi sitten julkaisin silloisessa blogissani kuvan porraskäytävämme asukasluettelosta. Tuossa kuvassa esiintyi kolmen sukunimen ryhmä:

      Anhava
      Nummi

      Kokko

Kyse oli tietenkin hauskasta runollisesta sattumasta. Itseäni huvitti erityisesti tuo pieni mutta merkitsevä rako ennen omaa nimeäni – rako, joka "todellisuudessa" on tietysti maailmojen suuruinen.  Niin tai näin, vitsikkyyttä lisäsi, että molemmat naapurini tosiaan olivat nimensä vihjaamaa kulttuurisukua, toinen heistä Tuomaan, toinen Lassin pojanpoika.

Kuten ylläolevasta, tänään otetusta valokuvasta näkee, tilanne on muuttunut. Ilokseni olen kuitenkin saanut uusia "kirjallisia" naapureita – tosin vain sukunimen perusteella, tietääkseni ilman tosiasiallista yhteyttä. Tällä kertaa huomattavaa on selvä genrejako: vasemmalla runous (Manninen, Hyvärinen, Mykkänen, Kokko), oikealla proosa (Joensuu ja hänen romaanihenkilönsä Harjunpää).

Jos tarkkoja ollaan, mainittujen joukkoon pitäisi lisätä ainakin runoilija Timo Töyrylä, prosaisti Lilly Londen ja miksei myös Heine-elämäkerran kirjoittanut Emil Öhmann, useista Jantusista puhumattakaan, mutta sehän rikkoisi hahmottelemani kahtiajaon. Ja onhan tietysti muuan Matti Nurkkala, jonka tuotantoa näköjään on julkaistu jossain Kalevalaisen runokielen seuran antologiassa.