mulla on yksi Artin runousopeista kotona jossakin, muistaakseni sillä oli toinenkin. Kommentoi terävästi suomalaista vapaarytmistä runoa, Valaa jne. mutta toki myös mittaa yrittäviä heeboja. Artilla oli runokorjaamo jo 30-luvulla! Lähestymistapa hauskan autistinen, kuuluu ilmeisesti pakettiin.
puhuttiin joskus siitä tutkimuskirjallisuudesta. Mielenkiintoinen mittaa ja rytmiä käsittelevä teos on Pasi Lankisen Ajatus hioo kiveä (2001, SKS). Kyse Mannerkorven tuotannon rytmikysymysten analyysista - ajattelin että voisi kiinnostaa sua jos pyörähdät yhtään siihen suuntaan. Käydään läpi matskua mitallisesta runosta proosan rytmikysymyksiin (niissä ei kyllä valitettavasti päästä kovin pitkälle).
Jep, mulla on ne molemmat lainassa, menevät osin päällekkäin. Se isompi on se "graafillisten vaikeuksien" takia "uudella manulimenetelmällä" tuotettu latomaton laitos vuodelta 1932. Ihan pilvee, mutta perinpohjaisuudessaan kiinnostava. Ja kiitos vinkistä.
Kaverilta löytyy tosiaan tällainen paketti 30-luvun alusta (1930 ja -32 ilmestyneet oppaat). Analyysit ovat seikkaperäisiä mittojen osalta, ja näkökulma on ehkä omintakeisin mitä runousopeissa olen nähnyt. Asioita ja viistoa valoa.
Lisäksi on Runon kevät: nuorekkaita piirteitä kirjallisuudessa. Otava 1930.
Olen tainnut selata sitä yliopiston opiskelijakirjastossa. Olikohan just se missä paranteli toisten runoja.
Ahaa. Minulla on kotona V. Artin Runoanalyysin opas. Jostain divarista mukaan tarttunut. Olen sitä aika-ajoin selaillut ja ihmettellyt, että mikäs tapaus tämä oikein, mutta ole jaksanut kaivella wiki tai cyklopedioista tietoa sen enemmälti. Ai, että oikein tämmöinen legenda. Eläissään vaiko vasta sen jälkeen. Kiitos infosta Karri ja Vesa.
Moi Karri,
ReplyDeleteremarkable marbles! löydökset tuovat mieleeni (imuriini) vanhan hapon nimeltä V. Arti - johtavatkohan nämä hauskat jäljet tuolle tehtaalle?
Hauskaa että nautit ja että tunnistit. V. Artihan näissä on lähteenä. Vanha happo, nimenomaan!
ReplyDeleteSiis mulla on se kirjastosta lainassa ja mietin, että mistähän semmosen saisi omakseen. On se vaan semmonen paketti, ettei vertaista.
ReplyDeleteMoi,
ReplyDeletemulla on yksi Artin runousopeista kotona jossakin, muistaakseni sillä oli toinenkin. Kommentoi terävästi suomalaista vapaarytmistä runoa, Valaa jne. mutta toki myös mittaa yrittäviä heeboja. Artilla oli runokorjaamo jo 30-luvulla! Lähestymistapa hauskan autistinen, kuuluu ilmeisesti pakettiin.
Muuten,
ReplyDeletepuhuttiin joskus siitä tutkimuskirjallisuudesta. Mielenkiintoinen mittaa ja rytmiä käsittelevä teos on Pasi Lankisen Ajatus hioo kiveä (2001, SKS). Kyse Mannerkorven tuotannon rytmikysymysten analyysista - ajattelin että voisi kiinnostaa sua jos pyörähdät yhtään siihen suuntaan. Käydään läpi matskua mitallisesta runosta proosan rytmikysymyksiin (niissä ei kyllä valitettavasti päästä kovin pitkälle).
Jep, mulla on ne molemmat lainassa, menevät osin päällekkäin. Se isompi on se "graafillisten vaikeuksien" takia "uudella manulimenetelmällä" tuotettu latomaton laitos vuodelta 1932. Ihan pilvee, mutta perinpohjaisuudessaan kiinnostava. Ja kiitos vinkistä.
ReplyDeleteKaverilta löytyy tosiaan tällainen paketti 30-luvun alusta (1930 ja -32 ilmestyneet oppaat). Analyysit ovat seikkaperäisiä mittojen osalta, ja näkökulma on ehkä omintakeisin mitä runousopeissa olen nähnyt. Asioita ja viistoa valoa.
ReplyDeleteLisäksi on Runon kevät: nuorekkaita piirteitä kirjallisuudessa. Otava 1930.
Olen tainnut selata sitä yliopiston opiskelijakirjastossa. Olikohan just se missä paranteli toisten runoja.
Ahaa. Minulla on kotona V. Artin Runoanalyysin opas. Jostain divarista mukaan tarttunut. Olen sitä aika-ajoin selaillut ja ihmettellyt, että mikäs tapaus tämä oikein, mutta ole jaksanut kaivella wiki tai cyklopedioista tietoa sen enemmälti. Ai, että oikein tämmöinen legenda. Eläissään vaiko vasta sen jälkeen. Kiitos infosta Karri ja Vesa.
ReplyDelete