Kesken kaiken ilmaantuva faksimile teini-ikäisen Janne Kortteisen ruudulliselle konseptipaperille laatimasta kouluaineesta on esimerkki teoksen ”moniaineksisuudesta”, kollaasimainen elementti, joka tuo siihen dokumenttiromaanin tuntua. Skannattu kopio viidesluokkalaisen nuorukaisen esseistisestä yritelmästä on silti muutakin kuin pelkkä kylmä fakta tai hellyyttävä kuriositeetti. Se on ilmoitus, että täältä tullaan elämä, julistus runoilijan kuoriutumisesta.
Ainekirjoituksen otsikoksi varhaiskypsä koulupoika on kirjoittanut ”Kuori elämän lasisen”. Teksti alkaa: ”Aale Tynnin runo Lasinen vuori (1949) herättää sisäisen pessimistini säkeillään maailman turhuudesta, merkityksettömyydestä ja valheellisuudesta. Monta kertaa olen yksin iltaisin miettinyt koko tämän olemassaolon huteraa luontoa, kun ainoa asia mihin voi tarttua on vain tämä valhe, jota meidät kaikki pakotetaan laulamaan.” Heti asiaan. Kyse ei ole ainoastaan Tynnin runosta, ajatuskokonaisuudesta, vaan siitä mitä se säkeillään saa lukijassa aikaan.
Avauskappale jatkuu: ”Runo luo tunteen yhteenkuuluvuudesta, tunteen siitä, etten ole yksin, sillä joku on ajatellut aivan samoin tässä samaisessa maailmassa.” Ja heti perään ällistyttävä omakohtainen havainto: ”Sukulaissielu vuodesta 1949 ennen kuin äitini tai isäni oli edes syntynyt, ennen kuin isoisäni Mikko Kortteinen oli edes kuollut, ennen kuin elämääni määräävää verhoa oli edes raotettu. Ennen mitään, mikä sai aikaan minut, pienen ihmisen tähän maailmaan.”
Melkein kenen tahansa murrosikäisen ylitsekäyvää ja totaalista maailmantuskaa, kyllä. Ja kukapa ei muistaisi vastaavan kaltaisia pohdintoja omista yksityisistä päiväkirjoistaan tai opettajan silmille kirjoitetuista kouluaineistaan. Mutta on siinä myös jotain aivan ainutkertaista ja omaperäistä: syvästi koettu ja ilmaistu tunne yhteenkuuluvuudesta ja sielujen sukulaisuudesta. Nuori mies tunnistaa jotain tärkeää – kaikkien runoilijoiden salaisen liittolaisuuden ja oman paikkansa tuossa jatkumossa – liittääkseen sen konkreettisesti omaan henkilökohtaiseen verenperintöönsä. Tässä tapauksessa nimenomaan isään ja äitiin, jotka ikään kuin tätä varhaista ennustusta toteuttaen esiintyvät kirjan sivuilla ylenmäärin, satoja ja taas satoja kertoja, useammin kuin missään toisessa lukemassani teoksessa.
No comments:
Post a Comment